Ravinto ja minä

Tänään iltapalamysliä koostaessani mieleeni pälkähti idea rooibos-teen juomisesta. Ajatusketju oli jotakuinkin seuraavanlainen: "Hmm, vois juoda teetä, kun ei ole pitkään aikaan tullut juotua. Teen juominen tekee varmasti hyvää (keholle ja mielelle). Voisikin tässä joku aamupäivä juoda myös vihreää teetä pitkästä aikaa."

Pehmeän pähkinäinen punapensastee.

Missään kohtaa tätä ajatusketjua ei käynyt mielessä, että tee on hyvää/maistuu hyvälle. Toki aineen maku on ollut yhtenä kriteerinä, kun olen sitä kotiini ostanut, mutta maku tuntuu painavan melko vähän vaakakupissa päättäessäni juoda teetä.

"Ruoka on minulle polttoaineitta."

Tämä kaikki sai minut ajattelemaan, miten yritän syödä ja koostaa ruokavalioni. Ruoka on minulle polttoaineitta. En tavoittele aamupuurollani kulinaristisia elämyksiä – tärkeintä on, että tulen täyteen energiaa ja suojaravintoaineita.

Ihminen on sitä mitä hän syö. Siksi pyrin siihen, että ravintoni on mahdollisimman ekologista ja eettistä. Ruoan maittavuus on tietysti henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää, mutta yllä kuvailtu suhteeni ravintoon saa puuronkin maistumaan hyvältä.

Olkoon tämä alustus tuleville ravintokirjoituksille. Mitään leipomisartikkeleita tai juttuja seitsemän ruokalajin illallisista tänne tuskin tulee. Tulen kirjoittamaan mietteitä asioista, jotka vaikuttavat ravintosuhteeseeni ja saatan jakaa joitain mutkattomia ruokareseptejä. Olen tietysti avoin ehdotuksille ja kysymyksille, jos joku blogin lukijoista niitä uskaltaa esittää.


104 päivää Helsinki City Runiin
8,4 juoksukilometriä

14,92 / 400 kulutettua BM:ää (7 608 kcal)
4,08 BM:ää jäljessä päivittäisestä tavoitteesta