Vegaani ja paljasjalkajuoksija – bitch please. Sano nyt vielä, että harrastat valokuvausta, niin saat suoran täyteen.En harrasta valokuvausta, joten jäsennän tässä kirjoituksessa, miten minusta tuli kasviperäisen ruokavalion noudattaja ja miksi haluan juosta ensimmäisen puolimaratonini päkiä edellä.
 |
| Joonas Rinta-Kanto - Fok_it, 4.10.2012 |
Suin päin kasvisten maailmaan
Päätin ryhtyä lakto-ovo-vegetaristiksi kesällä 2008 luettuani lyhyen artikkelin muistaakseni City-lehdestä asioista, joita voit tehdä ympäristön hyväksi. Jo seuraavana päivänä kävin ostamassa artikkelissa mainitun Vegaanin keittokirjan ja jätin lihatuotteet ostamatta. Olin pitänyt itseäni vihreänä aikaisemminkin, mutta ajatus kasvissyönnistä ei ollut käynyt mielessäni ennen kyseisen artikkelin lukemista.Lähipiirini suhtautui päähänpinttymääni ymmärtäväisesti eikä leikkeleistä luopuminen tuottanut vaikeuksia. Opiskelijalla kun ei muutenkaan ole varaa laadukkaaseen lihaan.
Jälkeenpäin vielä samana vuonna perustelin päätöstäni lukemalla viihteellisesti kirjoitetut Fast Food Nation- ja Omnivore's Dilemma -kirjat. Loppuvuodesta 2008 olin jo täysin vakuuttunut siitä, että länsimainen ruokatuotanto ja -kulttuuri on pahasti vääristynyt ja että kasvissyönti tulee olemaan osa minua elämäni loppuun asti.
Kohtia kovempia aatteita
En aluksi suhtautunut vakaumukseeni liian tiukasti, vaan söin (ja syön edelleen) isäni pyydystämää ja kokkaamaa kalaa. En myöskään sylje pois hänen tekemäänsä sienikastiketta, vaikka siinä olisikin nokare oivariinia. Punaista lihaa söin viimeksi Islannissa keväällä 2010, kun tutustuin paikalliseen ruokakulttuuriin, koetuksi tulivat hákarlin lisäksi lammas, valaan liha ja islanninhevonen.Joulukuussa 2010 tein päätöksen jättää 1.1.2011 alkaen kaikki eläinperäiset ruokavalmisteet kaupan hyllylle. Maitotuotteiden pois jättäminen oli minulle sekä fyysisesti että henkisesti paljon vaikeampaa kuin aikaisempi päätös olla ostamatta lihaa ja lihaan verrattavia aineita. Vegaani ruokaostoskäyttäytymiseni on kuitenkin pitänyt jo yli 1,5 vuotta.
Tunnelin päässä näkyy teknisen juoksuasun heijastin
Veljeni innostui vuosi sitten juoksemisesta silloisten työkaveriensa kanssa ja hän juoksi ensimmäisen puolimaratoninsa viime toukokuussa. Altistuin lopullisesti heidän ajatuksilleen luettuani Christopher McDougallin kirjoittaman Born to Runin. Hyvänä introna kirjaan on hänen vartin mittainen TED Talk "Are we born to run?".Olin jo kesällä salaa kateellinen veljeni Vuokatin harjoitusleirilomalle ja syyskuiselle 13 vaaran maastomaratonmatkalle samaisissa maisemissa. Viimeinen naula kantapäähän oli pomoni juoksuharrastus ja päätös osallistua HCR:ään. Loppu onkin nykyisyyttä.
182 päivää Helsinki City Runiin
2 juoksukilometriä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti