Hitaasti etenemisen haastavuudesta

Blogin perustaminen ja suuni avaaminen toukokuun puolimaratontavoitteestani ovat innostaneet ajattelemaan treenaamista. Valitettavasti treenaaminen sitten viime viikon on jäänyt vain ajatuksen tasolle.

xkcd: Exercise - http://xkcd.com/189/

Stimpäkkiä pohkeeseen

Torstain neitsytjuokussa protestoinut vasen pohje on vieläkin kipeä. Tai ei varsinaisesti kipeä, mutta kireä/rasittunut, joten en ole uskaltanut käydä vielä juoksemassa. Olen kokeillut Mobilatia, kevyttä pohjetreeniä (varvistusta / päkiöille nousua), venyttelyä sekä epätoivossani itse... hierontaa.

Lisäksi olen saanut selästäni jonkun hermon solmuun, joten sekin vihoittelee. Sanonta "terve sielu terveessä ruumiissa" pitää kohdallani hyvin paikkansa. Kun vähänkin kiristää ja kivistää kroppaa, niin mieliala laskee.

Damn, I've run out of Stimpaks

Videopelihahmona eläminen olisi vain niin paljon helpompaa. Pistäisi värikkään pikselipakkauksen poskeen tai piikkiä suoraan pohkeeseen, jonka jälkeen juoksu ja hyppely jatkuisi kuin mitään ei olisi sattunut. Kehityksen seuraaminenkin olisi mielestäni motivoivampaa, kun tykkään selkeistä numeroista. Kirmaisin vain suorittamaan jonkun kokemusta kartuttavan tehtävän, jonka jälkeen siirtäisin pisteet vahvuus- tai kestävyyskykyyni.

Now playing: Eevil Stöö feat. KoksuKoo - Videopeliukko (@ Youtube)


179 päivää Helsinki City Runiin
2 juoksukilometriä