Juoksukin on kulkenut, vaikka varsinaisia juoksutossuja en ole vielä hankkinutkaan. Olen pyrkinyt juoksemaan kevyesti ja opettelemaan nopean askelrytmin (cadence, turnover rate). Askelrytmiopettelun apuna olen käyttänyt musiikkia.
180 askelta minuutissa
180 juoksuaskeleen minuutitahdin esitteli minulle ensimmäiseksi Born to Run -kirja, mutta Wikipedian mukaan jo 1970-luvun alussa tehtyjen tutkimusten mukaan useilla huippujuoksijoilla on todettu 185–200 askeleen minuuttitahti. Juoksunopeus ei suuresti vaikuttanut tutkittavien askeltahtiin – nopeutta säädellään enemmänkin askelpituudella, ei -tahdilla.
Varsinaiseen kultaiseen 180 askeleen minuuttitahtiin päätyi juoksuvalmentaja Jack Daniels analysoituaan vuoden 1984 Los Angelesin kesäolympialaisten juoksijoita aina 800 metrin pikamatkalta maratonjuoksijoihin asti.
Varsinaista tutkimusnäyttöä juuri 180 askeleen minuuttitahdin paremmuudesta ei ole, mutta yleisesti nopean askeltahdin on arveltu vähentävän erityisesti juoksuharrastuksen aiheuttamia polvi- ja lonkkavammoja. Kyseiseen tutkimukseen osallistuneiden juoksuharrastajien normaaliaskeltahti oli 172.6 ± 8.8 askelta minuutissa. Omien havaintojeni mukaan hitaasti juoksevilla askeltahti saattaa hyvinkin olla vieläkin pienempi, 160 askelta minuuttissa tai vieläkin vähemmän.
Oli miten oli, minä olen vakuuttunut 180 askeleen minuuttitahdista, joka tuntuu erityisen luonnolliselta kapeilla poluilla ja metsässä juostessa, jossa lyhyempiä (sivuttais)askelia tulee otettua automaattisesti maaston muotojen sanelemana.
180 iskua minuutissa
Olen valjastanut musiikin avukseni opetellessani nopeaa juoksuaskellusta. Netti on pullollaan musiikkikappaleiden bpm-listauksia: esimerkkeinä JogTunes ja Gizmodon koostama 170–190 bpm listaus.
Minä menin kuitenkin pidemmälle yrittäessäni muokata Audacity-ohjelman avulla lempimusiikkini sopivaan juoksutahtimuottiin.
 |
| Audiotaikoja Audacity-ohjelmalla.
3 % nopeusmuunnos on melko huomaamaton varsinkin vähän vokaaleja sisältävässä DnB kappaleessa. |
Pieleenhän se meni, suurin osa kappaleista alkaa kuulostaa raiskatuilta jo ± 9 % nopeusmuutoksen jälkeen. Suuresti peukaloidut kappeleet kuulostavat joko aneemiselta doom metallilta tai autotunetetuilta happy hardcore eunukeilta. 120 bpm:n kappaleiden muuttamisesta 90 tai 180 bpm muotoon on turha edes uneksia.
Hyvää treenimusaa soittavalta Disturbedilta olen löytänyt tähän mennessä vain kolme toimivaa juoksutahtikappaletta: täydelliset Down with the Sickness ja Indestructible sekä +2 % nopeuskäsittelyn (175 -> 179) saanut Stricken.
Muina löytöinä mainitsen Netskyn samannimisen albumin (TJEU, Netsky – Escape), joka toimii vähemmän OCD-henkilöllä sellaisenaan hidasta I Can't Hold It -kappeletta lukuun ottamatta. Minun piti päästä muokkaamaan useimpien biisien nopeuksia 2–4 %, koska alkuperäisten biisien 173–176 bpm:n vaihteluväli ei ollut mielestäni riittävän tarkka.
Myös useat Eminemin kappaleet toimivat sellaisenaan, eikä hänen äänensä kärsi mielestäni suuresti pidettäessä nopeuden muutos alle 10 prosentissa. Monessa kappeleessa on ainakin minun makuuni sopivan aggressiivinen ja yksinkertainen biitti ja sykkimiseen sopivat sanat (TJEU, Till I Collapse, Not Afraid & Lose Yourself).
Musiikin tahtiin juokseminen on minusta hauskaa. Jalkojen osuessa maahan rumpujen tai muiden tahdissa antaa juoksulle lisäpontta. Toki on mukavaa kuunnella myös pelkkiä luonnonääniä, mutta siihen asti, kunnes tunnen 180 juoksuaskeleen minuuttirytmin omakseni juoksen kuulokkeet korvillani.
Mitä sinä kuuntelet treenatessasi?
Lisää aiheesta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti