Tänään tilaisuuteni iskuun viimein koitti.
 |
| Wanha kunnon hesari & uusi HS... paremminkin BS! |
Tehdään nyt heti selväksi, että en ole koskaan tilannut ja tuskin tulen koskaan tilaamaankaan hesaria. Silti minulla on oikeus olla suvaitsematta uudistunutta lehteä, joka estää minua toteuttamasta täydellistä järjestelmääni.
"Minulla on oikeus olla suvaitsematta uudistunutta lehteä, joka estää minua toteuttamasta täydellistä järjestelmääni."
Tarkoitan nyt tietysti biojätepussin taittelua sanomelehdestä. Vielä tammikuussa elämäni oli helppoa ja yksinkertaista. Dyykkasin kerran viikossa hesarin taloyhtiöni jätekatoksesta ja taittelin siitä viikon biojätepussit. Helmikuun alussa täydellinen elämäni alkoi säröillä, kun hamstraamani hesaripinot alkoivat huveta. Aloin suunnitella romanialaisen hevosenpään lähettämistä Mikael Pentikäisen makuuhuoneeseen.
Suunnitelmani hiomiseen kului viikkoja. Viimein, huolellisten valmistelujen jälkeen, maaliskuinen auringonpaiste taittoi terän radikaaleilta iskuiltani. Lentokoneen kaappaamisen tai silkkilakanoiden tahrimisen sijaan tartuinkin mittanauhaan aikomuksenani kirjoittaa ensimmäisen maailman ongelmastani – miten biojätepussin tilavuuden pieneneminen 50 prosentilla vaikeuttaa suunnattomasti elämääni.
"Lentokoneen kaappaamisen tai silkkilakanoiden tahrimisen sijaan tartuinkin mittanauhaan."
Taustatyötä tehdessäni löysin kuitenkin oivan ohjeen tabloidi-lehden taittelulle (viime vuoden huhtikuulta!), joka tukahdutti pyhän vihani ja käänsi tämän postauksen asetelman päälaelleen.
Annan itselleni edelleen luvan jupista olemattomaan partaani nyppiessäni niittejä pois sanomalehdestä. En kuitenkaan kuluta energiaa murehtimalla asiaa, jolle en voi mitään. Keskitän voimavarani mieluummin asioihin, joihin voi vaikuttaa.
58 päivää Helsinki City Runiin
8,6 juoksukilometriä
62,40 / 400 kulutettua BM:ää (31 824 kcal)
9,93 BM:ää jäljessä päivittäisestä tavoitteesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti