sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Paluu lähtöruutuun

Ihminen on terve, kun se kirjoittaa. Yritän tässä nyt palata terveiden kirjoihin aloittamalla tämän blogin toistamiseen. Lokakuun 2012 lopussa ilmoitin koko maailmalle alkavani treenata puolimaratonia varten.

Julkinen julistus innostikin minua aloittamaan treenaamiseen, joka ainakin juoksun osalta alkoi liiankin nopeasti. Sain reilun kuukauden treenin jälkeen jalkaani rasitusvamman, joka kummittelee toisinaan vielä tänäkin päivänä.

Puolimaraton jäi väliin ja muukin treenaaminen loppui motivaationpuutteen (ja opiskelukiireiden) vuoksi huhtikuussa. Vajosin vanhaan liikkumattomuuteeni.


Laiska, tyhmä ja saamaton


Tänään sain kuitenkin viimein kipinän "tehdä jotain" elämälleni. Päätin aloittaa siivoamalla yksiölääväni, koska liikkumattomuuteni on osa isompaa ja yleisempää saamattomuuden vyyhtiä, jota täytyy alkaa purkaa yksi tehtävälistan kohta kerrallaan.

Ihana etelään avautuva 5 neliön lasitettu parvekkeeni
kuvaa hyvin minua ja elämääni.

Parvekkeeni näyttää varsin autiolta, vaikka olen asunut nykyisessä asunnossani jo 1,5 vuotta. Lisäksi keittiössä on vielä yksi muuttolaatikollinen sekalaisia kippoja ja kulhoja, koska ne eivät mahdu kaappiin. Olen käyttänyt niistä noin 5 % muuton jälkeen ja uskon, etten tulisi niitäkään kaipaamaan, jos veisin koko laatikon varastoon tai lahjoittaisin tavarat eteenpäin.



Motivaatiota etsimässä


En ole vielä keksinyt hyvää syytä ja motivaationlähdettä urheilulle. Tarkoitukseni on tällä kertaa kohentaa muitakin elämänosa-alueita. Tarkoituksenani on aloittaa vihdoin, 26,5 elinvuoden jälkeen, kasvaminen aikuiseksi. Tulen siis tasapainottelemaan Babylonian oravanpyörän ja tuottamattoman joutulaisuuden välillä.

Tavoitteenani on sukeltaa saamattomuuden alkujuurille, jotta
elämäntapamuutokseni ei jäisi pelkäksi päälleliimatuksi kulissiksi.

Jätin siis siivoamisen kesken ja käytin toista tuntia oheisen valokuvan tuunaamiseen tutoriaalin avulla. Maltoin kuitenkin keskeyttää puuhaamiseni nälän tunteeseen. Aloitin varsinaisen kirjoittamisen vasta maittavan currytofunuudelipannun jälkeen.

Kehitys tapahtuu hitaasti eikä tapoja muuteta päivässä tai edes kuukaudessa. Saavutusten eteen pitää oikeasti kamppailla ja tehdä töitä. Hyvään elämään ei ole olemassa mullekaikkihetinyt-koodeja, toisin kuin tietokonepeleissä, joiden pelaamista en ole malttanut lopettaa hyvän sään aikana.

Se tältä erää, nyt elämää muuttamaan yksi teko kerrallaan. Aloitan kesken jääneestä kämpän siivoamisesta, joka valmistunee... viimeistään huomenna.

2 kommenttia:

  1. Hienoa, että olet palannut bloggaamisen pariin! Puolimaraton sitten ensi vuonna? :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Elina! Tuohon kuulosti ihan haasteelta. ;) Tulevia tavoitteita päivitellään pikkuhiljaa. Eiköhän jonkunlainen maraton ole juostava ensi vuonna.

    VastaaPoista