Lihaton lokakuu - viihdekäytöstä seitanismiin

Nyt on taas muotia olla vähän aikaa eettinen ja ekologinen, kun jo toistamiseen järjestettävä lihaton lokakuu pyrkii vähentämään lihan kulutusta. Kuukauden ajan on luvallista ihastella, ihmetellä, kauhistella tai paheksua kasvisruokaa.

Kampanjaa voinee pitää hyvänä muistutuksena, että suurimmalla osalla ihmisistä on ennakkoluuloja kasvispohjaista ruokavaliota kohtaan. Suomi on kaikenlaisia Timppoja ja kaupunginedustajia täynnä. Se siitä kasviskuplassa elämisestä.

Vegaanien vertaistukea. Kuva muista ketjun kommenteista.

Vaikka minäkään en hetkessä muuttunut sekasyöjästä täysin kasvispohjaiseen ruokavalion suosijaksi, niin ajatus lihattomasta kuukaudesta tuntuu jokseenkin käsittämättömältä. Olen ehkä ollut jo liian pitkään kasvissyöjä, kun "Syön eläimiä vain 92 % vuodesta" ja "Olen antisemitisti, mutta uuni ei lämpene sapattina" alkavat kuulostaa yhdeltä ja samalta argumentilta.

Vuonna 2008 aloittaessani lakto-ovo-kokeilut ja vielä 2011, kun jätin kaikki eläinperäiset tuotteet ruokavaliostani pois, lajisorto tai eläinoikeusajattelun äärimuoto eivät olleet tuttuja käsitteitä. Pidän itseäni edelleenkin ekologisena kasvissyöjänä, joten varon viljelemästä vegaaniutta erityisesti täällä blogissa, vaikka arkikäytössä v-sanaa tuleekin käytettyä sen helppouden takia.

"Veganism is a way of living which seeks to exclude, as far as is possible and practicable, all forms of exploitation of, and cruelty to, animals for food, clothing or any other purpose." ^{Lähde: The Vegan Society}

Päätinkin asettaa oman haasteeni loppuvuodeksi ja ottaa tarkemmin selvää kasvissyönnin eettisestä puolesta. Onnekseni lähikirjaston hyllystä löytyi suoraan Peter Singerin klassikkoteos Animal Liberation (1975) (suom. Oikeutta eläimille) ja Catharine Grantin uudempi kirja No-Nonsense Guide to Animal Rights (2006) (suom. Eläinten oikeudet).

Tein varauksen myös Jonathan Balcomben Pleasurable Kingdom: Animals and the Nature of Feeling Good (2007) (suom. Eläimellinen nautinto), Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut – Miten ruokasi eli elämänsi (2012) ja Eveliina Lundqvistin Salainen päiväkirja eläintiloilta (2014) -teoksista.

Lopuksi muistutus Vegaanihaasteesta, jonka voi aloittaa vaikka kesken lokakuun tai milloin tahansa. Uskon porttiteoriaan, 1/12 on parempi kuin ei mitään ja lihaton viikonpäivä vuoden ajan toteutettuna on hieman kuukauden kertarykäisyä enemmän.

Toivon toki, että kasviskokeilut laajentavat mahdollisimman monen maailmankuvaa ja he jäävät pysyvästi aidan vihreämmälle puolelle.