Tärkeintä on aloittaa

Paluu lenkkipoluille sujui lopulta yllättävän yksinkertaisesti. Tuttuun tapaan istuin selaamaan internettiä töiden jälkeen helmikuun loppupuolella, kun törmäsin The Runners -lyhytelokuvaan. Itkeä vollotin elokuvan loppupuolella ja olisin lähtenyt lenkille siltä istumalta, ellei kello olisi lähennellyt jo puoltayötä.

Kokemus oli onneksi niin voimakas, että lähdin juoksemaan heti seuraavana aamuna – 183 päivän juoksutauon jälkeen.

Tulehtuneet YT-neuvottelut nilkan kanssa

Juoksuharjoitteluni kompastui taas 2M2S-hölmilyyn. Viime vuoden puolella oli ensin ongelmia vasemman pohkeen kanssa ja sitten sain jääräpäisestä juoksemisesta samaisen puolen jalkapohjan kalvojänteen tulehduksen, joka pysäytti juoksemisen kuudeksi kuukaudeksi.

Tällä kertaa vasemman(!) jalan nilkka pisti yhteistoiminnan poikki kipeytymällä viime keskiviikon (28.8.) polkulenkillä niin pahoin, että viimeinen kilometri kotiin piti kävellä nilkuttaen. Rasituksen takia nilkka turposi näyttävästi. Turvotus laski viikonlopun aikana, mutta ei ole hävinnyt vieläkään kokonaan, joten kävin tänään tiistaina (3.9.) näyttämässä nilkkaani terveysaseman lääkärille.

Elokuun kattaus: A Place in the Table & manteli-pellavasiemenpurilainen

Päätin alkaa kirjata säännöllisesti myös mielenkiintoisia dokumentteja ja vegaanisia reseptejä tänne blogin puolella. Otan tavoitteekseni tutustua yhteen uuteen dokumenttiin ja vegereseptiin kuukaudessa. Jos kirjottaisin englanniksi, niin Monthly food for thought olisi sopinut mainiosti postaussarjan nimeksi.

Olin kompastua nokkeluuteeni yrittäessäni vääntää postaukselle nimeä. Tiedonjanoon viittaavat otsikot olisivat rajoittaneet reseptivalikoimaani. Dokkari-kokkari kuulostaa korvaani liian arveluttavalta ja Faktaa ja vatsantäytettä on ontuva. Chez Documentaire ja Kulinaristinen katse ovat taas liian fiinejä makuuni.

Pidemmittä esipuheitta kuukauden ravitsemussuosituksiin ja varsinaiseen pihviin.

Manteli-pellavasiemenpihvi

Reseptistä riittää ~3 kuvan mukaiseen pihviin, tein kerralla tupla-annoksen.

2–3 isoa pihviä:

• 2 valkosipulin kynttä
• 2,5 dl (1 cup, ~160 g raakana/kuivana) kuorittuja manteleita
• 1,2 dl (1/2 cup, ~65 g) pellavasiemenrouhetta
• 2 rkl balsamietikkaa
• 2 rkl kylmäpuristettua öljyä
• suolaa maun mukaan

Mittanauha ja miinuskalorit

Viime aikainen kirjoittelu lihavuudesta ja terveydestä sai minutkin tarttumaan viimein näppäimistöön. Helsingin Sanomat kirjoitti jo heinäkuussa, että ylipainoisena pysyminen on kovaa työtä. Elokuinen artikkeli "Terve ja lihava" sekä ravitsemusasiantuntija Patrick Borgin Health at every size + laihtumisen vastustaminen -kirjoitus samaisesta aiheesta tutustutti minut HAES-käsitteeseen.

Sokeasti painoindeksiä tuijottamalla 186 cm pituinen henkilö on
normaalipainoinen painaessaan 64,0 - 86,4 kg. (Lähde: Wikipedia)

Tähdennettäkööt nyt heti alkuun, että en ole kokenut missään elämäni vaiheessa olleeni lihava, enintään hieman ylipainoinen. Viime marraskuussa, aloittaessani tämän blogin kirjoittamisen, astuin vaa'alle ja sain 86 kilon elopainollani painoindeksiksi 24,9, joka keikkuu juuri ja juuri lievän ylipainon alapuolella.

Helmikuussa kävin ottamassa tarkemmat lukemat kehostani, jolloin InBody kehonkoostumusanalyysi antoi painoindeksiksi 24,1 ja rasvaprosenttiksi 21,5. Olen siis normaalipanoinen, mutta kannan erityisesti keskivartalossani rasvaliikakiloja.

Kuukauden kirjavinkki: Thrive The Vegan Nutrition Guide

Jenkkiversion kansi

Treenirintamalla ei ole tapahtunut mitään erikoista, joten päätin vinkata ja kirjoitella yhdestä vegaaniurheilijoiden perusteoksesta Thrive: The Vegan Nutrition Guide to Optimal Performance in Sports and Life -kirjasta, jonka on kirjoittanut entinen ammatti-triathlonisti Brendan Brazier (tsekkaa halutessasi myös hänen nykyinen Vega-yrityksensä).

Kirjasta on kirjoitettu jo paljon, joten en toista tässä kaikkia perusasioita. Keppijumppaa ja Porkkanaa blogia pitävä Elina on kirjoittanut Thrive Dietistä hyvän suomenkielisen summauksen, jota tämä postaus toivottavasti täydentää.

Myös blogilistaltani löytyvä No Meat Athlete on hehkuttanut kirjaa blogissaan ja haastatellut Brendan Brazieria podcastissa.